Pariin viimeiseen päivään en enää pääsyt nettiin - eikä oikein ollut aikaakaan!Pääsin siis kahden männävuosien Clifden-tuomarin kyydissä lauantaiaamuna Claregalwayhin tuomariklinikalle. Paikalla oli kuusi arvioitavaa ponia, vajaat sata (?) osallistujaa, joista osa oli "seniorituomareita", osa "juniorituomareita" ja osa valmistautui enimmäiseen tuomarikokeeseen viikkoa myöhemmin. Yleisön edessä eläinlääkäri sekä Elisabeth Petch ja Padraig Hynes arvioivat poneja ja odottivat sitten katsojilta kommentteja. Kommentiosuus olikin sitten mielenkiintoinen - sekä se, mitä puhuttiin kulissien takana! Parhaat arviot sai kolmevuotias hyvin kehittynyt lumivalkoinen tamma, toiseksi tuli kaksivuotias tamma (i. Bunowen Bobby), joka olisi tarvinnut huomattavasti enemmän massaa ja luustoa, ja kolmanneksi kansallispuistossa asustava tamma, joka oli heikkoa lapaa lukuun ottamatta aivan loistava.
Lumivalkoinen tamma matkasi sitten kanssani samalla kyydillä New Inniin, missä illan ohjelmistoon kuului kuorokonsertti ja illallinen yhdeksi Irlannin parhaista kutsutuissa ravintoloissa (olisi se ruoka nyt parempaakin voinut olla. Kokki oli ehkä talviterässä - tarjoilijat ainakin!) Ilta päättyi Una MacLochlainnin yksityiskonserttiin takkatulen edessä - Unassa on ainesta tähdeksi!
Iltalukemisiksi luin Elisabeth Petchin kirjoittamaa CPBS:n historiikkia. Olisi ehkä kannattanut ostaa se ponitoimistolta lukemisiksi. No, ehkä ensi kerralla…Seuraavana aamuna katseltiin Ashbrook studin oria Blue Smokeyta joka oli sairastellut eikä ollut siksi oikein terässä, sekä varsalaumaa, josta löytyi connemaran koko värikirjo - ruunikko, ruunivoikko, rautias, musta ja pari kimoa. Sen jälkeen suunnattiin Moyculleniin, missä nähtiin ensin sporttisia tammoja, veikeitä vuosikkaita ja sen jälkeen kuulemma harvinainen näky Connemarassa: kaksi jalostusoritta viettämässä talvilomaa kahdestaan. Bunowen Bobby (i. Glencarrig Lexus) ja Coosheen Storm Boy olivat mutaisesta ulkonäöstään päätellen nauttineet lomastaan!
Moycullenin ja Spiddalin välisiltä vuorilta löytyi sitten niitä "connemarakasvatuksen selkärankoja" - pienkasvattajia, joiden elämän ainoa intohimo on ponit. Keskustelun muuttuessa iirinkieliseksi oli hieman hankalaa seurata mukana…! Sedät olivat uskomattoman ylpeitä esitellessään laumojaan, ja kuulemma erityisen mielissään siitä, että kerrankin ulkomaalainen vieras käy katsomassa heidän ponejaan eikä ainoastaan niiden suurten kasvattajien omia. Maisemat olivat myös sitä aidointa Connemaraa - turvetta, vuoria, kiviaitoja, järvenlampareita, ja tietenkin lampaita tiellä.Illallisen ja ostoskäynnin jälkeen (iirin kielen alkeisoppikirja tarttui mukaan) olikin sitten aika suunnata yöbussille ja Dubliniin.
"Lumivalkea unelma!"
Dylan ja tamma
Bunowen Bobby ja Coosheen Storm Boy
Bunowen Bobby ja Coosheen Storm Boy
...kiviseinän sisältä kurkistaa poni!
No comments:
Post a Comment