Illallinen suoritettiin Finnegansissa Galwayssa – tarjolla oli pottua, lanttua ja kaalia kiovankanan rinnalla. Melko irlantilaista, siis!
Tapanani ei ole tulla kipeäksi bussissa, mutta kertomukset Connemaran kiemuraisista teistä ja kaheleista kuskeista olivat sittenkin totta, ja tunsin lievää pahoinvointia matkalla Galwaysta Clifdeniin (tosin osansa saattaa olla myös aamiaiseksi syödyllä toissapäiväisellä eväsleivällä). Koska en kuitenkaan muista ikinä lukeneeni vakavista bussionnettomuksista Irlannissa, olin levollisin mielin ja perille siis päästiin. Olin ainoa matkustaja.
Bussissa taas ihmetytti irlantilainen roskapolitiikka: missään ei ollut roskiksia, mikä oli taas johtanut siihen, että penkkien kaikki mahdolliset rakoset oli sullottu täyteen purkkaa ja karkkipapereita. Onneksi sentään tienpielet siistiytyivät Clifdeniä lähestyttäessä.
Maisemat muuttuivat jyrkistä pusikkoisista asutuista rinteistä todellakin Tunturi-Lappia ja Norjan Finnmarkia muistuttavaksi kukkulaiseksi ”tundraksi”. Lampaita oli joka puolella ja ainakin Roundstonen risteyksessä ihan ilman minkäänlaisia aitoja, lehmiä oli myös jonkin verran, mutta poneja näkyi valitettavan vähän. Välillä satoi kuin aisaa, ja Twelve Bens –vuoret olivat sumun peitossa. Ilmassa leijuu vahva Atlantin ja poltetun hiilen tuoksu.
Dun Ri -majatalo sijaitsee aivan CPBS:n toimiston ja showgroundsin vieressä. Vessan ikkunasta näkee suoraan showkentälle! Kenttää näyttää tällä hetkellä asuttavan viisi lammasta… Vessanpöntön vesi on vihreää – pelottavaa! Majoitus on melko luksusta, mutta kai tähän tottuu…
Iltapäivällä menin käymään CPBS:n toimistolla. Siinä sitten silmäiltiin perinnenäyttelyä ja lehteiltiin vanhoja kantakirjoja (vuoden 1972 kirja 12,50 e saattaa lähteä matkaan). Hetken aikaa seurusteltuani sain sitten paikalliselta ponikasvattajalta ex tempore kyydin Kingstown-siittolaan, missä vanha isäntä Joe ja nuori isäntä Malachy esittelivät oriaan Kingstown Fionnia sekä tallin kultakimpaletta, 33-vuotiasta Silver Fort –tammaa. Tarinoita riitti vuosikymmenien ajalta, ja ainakin puolet on jo valitettavasti unohtunut. Maisemat olivat aivan fantastisia. Olen vieläkin ihan mykistynyt. Ja ihan hyvin tultiin juttuun, vaikka Joe oli jo vähän kuuro ja puhui sitä käsittämätöntä connemaran murretta :)
Huomenna olisi sitten tiedossa vierailu kahden-kolmen kasvattajan luo. En edes enää pysy kärryillä, että kenen ;)
P.S. Adapteri ”unohtui” hostellista lähtiessä kiinni läppärin piuhaan…
Kingstown Fionnilla on kevättä rinnassa!
No comments:
Post a Comment