Perjantaina seilasin aamukymmeneltä Linda Linellä Tallinnaan ja siitä bussilla Kuivastuun. Sinne minua tuli vastaan Martin Kivisoo, Tihusen hobuturismitalun isäntä.
Martinilla on tällä hetkellä hevoslauma hieman suurentunut mm. hänen nettisivuillaan olevasta tiedosta - hänellä on 214 hevosta, mukaan luettuna kesälliset varsat. Heti perjantaina hän kävi esittelemässä minulle pyhän lähteen, johon raaputettiin hopeaa seitsemän kertaa, sen jälkeen valeltiin kasvot vedellä kolme kertaa ja sitten odotettiin terveyden paranemista. Muhumaalla on 74 vanhaa riittipaikkaa, ja luonnonuskonto on säilynyt aivan erilaisella tavalla kuin Suomessa. Martinin mummo oli hoitanut häntä ruosteisilla nauloilla ja kastevedellä vielä 50-luvulla. Selitys on kuulemma siinä, että jo maaorjuus on ajanut eestiläiset etsimään kansallista identiteettiään luonnonuskonnosta eikä kristillisyydestä.
Lauantaina kävimme katsomassa kivikautista hautakumpua. Iltapäivällä pääsin ikuistamaan eestiläisiä perinnehäitä, jonne Martin ja Eetika oli kutsuttu hääparille kulkuvälineiksi. Häät pidettiin pellon laidalla metsikössä pyhän tammen alla. Hääjuhlasta ajoimme Eetikalla takaisin Tihuseen.
Illalla jouduin sitten "siihen likaiseen touhuun" eli päätin kokeilla ratsastamista - ihan vähän vain, ja tosi rauhallisella hevosella. Tumma ruunivoikko Telvi-tamma oli vähän turhankin rauhallinen, jalat menivät kramppiin silkasta raviin käskemisestä.
Kokemuksesta rohkaistuneena kävin vielä sunnuntaina reilun kahden tunnin retkellä. Eerika vei minut ratsastamaan Telvin tyttärentyttärellä, jolla oli alla kesällinen orivarsa Ellis. Tällä kertaa alla oli hieman reippaampi, kauniin vaalea voikko Rula ja kokeiltiin oikein kaikkia askellajeja. Sitten olivatkin jalat jo ihan oikeasti krampissa… Ellis ei päästänyt Rulaa ohitseen vaan hidasteli edessä, ja esitti laukkapätkillä oikein komeaa ravia - taitaa olla tulossa ensimmäinen eestinravuri! Ratsastusreitit pylväskatajien välissä olivat komeat.
Ratsastuksen jälkeen pääsin vielä seuraamaan Martinin alkeisopetusta vankkureista. Kaikkein kuuliaisimman hepat tulivat jonossa kuin köyhän talon porsaat vankkurien perässä (jälleen kaksi varsaa mukana - pienestä se vitsa väännetään!) ja tottelivat Martinin ravi- ja käyntikäskyjä, samalla kun isäntä värikkääseen tyyliinsä opetti ensikertalaisia kevennyksen saloihin. Edes kauempana murissut uykkonen ei ehtinyt kohdalle.
Muhumaalla oli rauhallista ja ihmiset olivat mukavia, talossa ei ollut televisiota ja Harry Potter sai viihdyttää iltaa.
Martinilla on tällä hetkellä hevoslauma hieman suurentunut mm. hänen nettisivuillaan olevasta tiedosta - hänellä on 214 hevosta, mukaan luettuna kesälliset varsat. Heti perjantaina hän kävi esittelemässä minulle pyhän lähteen, johon raaputettiin hopeaa seitsemän kertaa, sen jälkeen valeltiin kasvot vedellä kolme kertaa ja sitten odotettiin terveyden paranemista. Muhumaalla on 74 vanhaa riittipaikkaa, ja luonnonuskonto on säilynyt aivan erilaisella tavalla kuin Suomessa. Martinin mummo oli hoitanut häntä ruosteisilla nauloilla ja kastevedellä vielä 50-luvulla. Selitys on kuulemma siinä, että jo maaorjuus on ajanut eestiläiset etsimään kansallista identiteettiään luonnonuskonnosta eikä kristillisyydestä.Lauantaina kävimme katsomassa kivikautista hautakumpua. Iltapäivällä pääsin ikuistamaan eestiläisiä perinnehäitä, jonne Martin ja Eetika oli kutsuttu hääparille kulkuvälineiksi. Häät pidettiin pellon laidalla metsikössä pyhän tammen alla. Hääjuhlasta ajoimme Eetikalla takaisin Tihuseen.
Illalla jouduin sitten "siihen likaiseen touhuun" eli päätin kokeilla ratsastamista - ihan vähän vain, ja tosi rauhallisella hevosella. Tumma ruunivoikko Telvi-tamma oli vähän turhankin rauhallinen, jalat menivät kramppiin silkasta raviin käskemisestä.
Kokemuksesta rohkaistuneena kävin vielä sunnuntaina reilun kahden tunnin retkellä. Eerika vei minut ratsastamaan Telvin tyttärentyttärellä, jolla oli alla kesällinen orivarsa Ellis. Tällä kertaa alla oli hieman reippaampi, kauniin vaalea voikko Rula ja kokeiltiin oikein kaikkia askellajeja. Sitten olivatkin jalat jo ihan oikeasti krampissa… Ellis ei päästänyt Rulaa ohitseen vaan hidasteli edessä, ja esitti laukkapätkillä oikein komeaa ravia - taitaa olla tulossa ensimmäinen eestinravuri! Ratsastusreitit pylväskatajien välissä olivat komeat.
Ratsastuksen jälkeen pääsin vielä seuraamaan Martinin alkeisopetusta vankkureista. Kaikkein kuuliaisimman hepat tulivat jonossa kuin köyhän talon porsaat vankkurien perässä (jälleen kaksi varsaa mukana - pienestä se vitsa väännetään!) ja tottelivat Martinin ravi- ja käyntikäskyjä, samalla kun isäntä värikkääseen tyyliinsä opetti ensikertalaisia kevennyksen saloihin. Edes kauempana murissut uykkonen ei ehtinyt kohdalle.Muhumaalla oli rauhallista ja ihmiset olivat mukavia, talossa ei ollut televisiota ja Harry Potter sai viihdyttää iltaa.
No comments:
Post a Comment